RECYCLED BY PAULA

   Vanhan lipaston laatikko Heips🙋‍♀️ Tänään on trendikästä olla ekologinen kierrättäjä. Jos oikeesti haluat olla vakavastiotettava luonnon sankari, kaikki mitä omistat tulee olla valmistettu kierrätysjätteestä. Jos sulla nyt sattuu olemaan kaapissa vaatteet, joita ei ole valmistettu ekologisesti kierrätysmateriaalista, sä olet niin out. Tai jos sun olohuonetta komistaa vielä vanhat  tasot ja sohvat, ne pitää nyt kerralla uudistaa kaikki ympäristöystävällisellä valmistusmerkillä varustettuun tuotteeseen. Muuten et ole maapallon tulevaisuuden puolestapuhuja vaan itsekäs omanedunajattelija, narsisti, anti-vihreä, lasten ja nuorten elämän tuhoaja.                     Mekko verhoista Mutta entä sitten minä itse? Olen koulutettu lasten ja nuorten parissa työskentelemään ja nuo pienet tulevaisuuden toivot on ihan parasta. Enkö ajattelekaan heidän etuaan, koska ajan moottoripyörällä🤔? Olen aina ostanut vaatteeni kirppareilta tai siis jopa ihan maksutta ottanut vastaa

Heips🙋‍♀️ Jäin pari vuotta aikaa eläkkeelle. Tai hetkinen... neljä vuotta sitten🤭. Aika näyttää kulkevan lukuina puolet nopeammin ku miltä tuntuu🤷‍♀️. Ei haittaa. Eläkkeellä ollessa olen oppinut paljon uutta ja herätellyt henkiin jotain vanhaa. Esimerkiksi virkkaus. Ensimmäiset tapaamiseni virkkuukoukun kanssa tapahtui jo alle kouluikäisenä. Yhtenä syksynä istuttiin veljen kanssa viikonloput mamman sohvalla ja virkattiin matoja. Juu oikein luit, ei mattoja vaan matoja😅. Oltiin saatu loistoidea; virkataan paljon pitkiä suikeroita, liitetään ne yhteen niin, että saadaan koko talon ympäri kiemurteleva mato matonen. Ja annetaan se äidille joululahjaksi. Mikä valtavan hieno idea, ainakin meidän mielestä🤦‍♀️. Ei joka äiti saisi niin hienoa lahjaa. Eikä joka kodin kivijalkaa pitkin kiemurtelisi villakäärme😅. Ei mitään muistikuvaa, mikä oli äidin ilme lahjapaketin avattuaan. Näin aikuisena ajattelisin, että yllätyksellisen ilon takana on ehkä kuitenkin ollut mieletön harmitus

Heips🙋‍♀️ Aina välillä hengaillaan huonosa hapesa, niinku viimoset viisi päivää. Ajatus haahuilee pikselimassassa ja sormet ei taivu tuunauksiin. Kädet on niin voimattomat, ettei edes ergonomiset erikoiskevyet neulepuikot pysy hyppysissä. Puhumattakaan, että pitäis kantaa jotain painavampaa, kuten vaikka pesällistä puita takkaan.  Mun onnekseni aavistin tän päivän vielä tulevan ja pari viikkoa sitten näpertelin itselleni klapikelkan. Mamman vanha pyöräkelkka on aiemminkin toiminut apuvälineenä puunhakukeikoilla, mutta aina se ei ole halunnut pitää lastia sylissään, vaan on heittänyt koko puukorin kyydistään pihamaalle. Tähän oli saatava muutos. Vähän niinku kostona kiukuttelevalle pyöräkelkalle, pilkoin sen palasiksi. Ruostuneet ruuvit auki ja uutta ilmettä kehiin, tai no tässä tapauksessa kelkkaan🙃 Pyörittelin kelkkaa ja sen osia pihalla muutaman päivän ja herättelin myös muun perheen uteliaisuuden väsäämisestäni. Oli otettava huomioon irrottamattomien, paik