RECYCLED BY PAULA

Heips🙋‍♀️ Oletko koskaan kuullut satua, jossa pupusta tulikin pöllö? Etkö? En minäkään yhtään satua tiedä, mutta yhden tositarinan voin kertoa😄. Viime keväänä ei vanha Herra Pupu enää jaksanut toimia pääsiäispupuna Palmusunnuntain virpojille. Vanhalla Herra Pupulla turkki (sammaleet)  roikkui repaleisena talven lumimyräkän jäljiltä ja nenänkin oli pakkanen pudottanut. Piti siis luoda nuorempi Veli Vemmelsääri munakorin vartijaksi.  Jo metalliverkon työstämisvaiheessa pyöreät muodot oli tekijällä hakusessa. Vartalosta tuli suorakulmainen ja päästä neliö, eivätkä liikaa irti toisistaan olevat korvat saaneet kohdetta muistuttamaan yhtään sen enempää jäniksen olemsta. Virkatut, liian suuret silmät ja söpöksi tarkoitettu kolmionmallinen nenä eivät saavuttaneet haluttua pupumaisuutta. Mutta Veli Vemmelsäären oli kelvattava nyt vanhaa Herra Pupua tuuraamaan, sillä noidat olivat jo pukeutuneet ja valmiina pääsiäismunia virpomisoksiin vaihtamaan.  Pääsiäinen tuli ja me

Heips🙋‍♀️ Sormet syhyy ja kädet on tosi levottomat. Jotain tekisi mieli tehdä, mutta mitään tarvetta ei ole millekään. Tällaisissa tilanteissa voi herätellä vaikka ylijäämälaatikossa makoilevia laudanpätkiä. Mikä kumma siinä onkaan, että vaikka kuinka monta kertaa olet ne asettanut pöljät pölkyt pituusjärjestykseen, pinonut materiaalin tai värin mukaan, niin aina laatikkoon katsoessa, kaikki palikat ovat himmeesti sekaisin.  Hetken hämmennettyäni laatikon sisältöä, tarttuu käteeni joutavaksi jääneitä ulkoverhouspaneelin kulmia. Kulmia löytyy yksitoista, joten eiköhän näistä jotain synny🤔. Koira istuu kuuliaisesti vieressä valmiina nappaamaan yhden puupaloistani- meillä on samanmoiset aarremieltymykset😄. Asettelen kulmia yhteen ja saan tähteä muistuttavan kuvion. Ta-daa; joulutähti! Ikkunassa valoa antanut joulutähti on ollut pimeenä jo vuosia, joten nyt onkin aika tehdä uusi ikkunakoriste. Kymmenen kulmaa ja yhdestoista joutaa koiralle puruleluksi. Ja näin kumpik

Heips🙋‍♀️ Ihan käsittämätöntä. Minä voitin arvonnassa! En koskaan voita mitään ja taas voitin. Justiinsa viimeksi voitin Streetfood -keittokirjan vuonna 2019 Facebook -arvonnassa ja nyt taas osui peukutus minun nimeni kohdalle. Tässähän kohta tuntee itsensä varsinaiseksi Hannu Hanheksi. Odottakaas vaan Aku Ankat😄.  Mitä sitten voitin? Onni osui kohdalleni Niina Laitinen Designs -arvonnassa ja voittona pääsylippu Tampereen kädentaitomessuill e. Jee‼️ Taloudellisesti tämä ei ollut voitto, kun laskee mukaan matkakulut, päivän ruuan ja messuilta mukaan tarttuvat heräteostokset. Mutta kaikkea ei voi mitata rahalla. Tämä arvontavoitto nosti maalaistytön psyykkeen aivan uudelle tasolle; kuin typerä vastarakastuneen onnellinen ilme kasvoillani olen leijunut nyt toista viikkoa puoli metriä maan pinnan yläpuolella ihan omissa fääreissäni. Jee, mä voitin‼️ Olin jo unohtanut koko messuilun ihanuuden. Aikanaan rakastin kaikkia messuja, ihmispaljoutta, puheen sorinaa, naurua ja hälin