RECYCLED BY PAULA

Heips🙋‍♀️ Hopsista keikkaa, se on melkein lumi sulanut täälläkin Hämeen pohjoisnavalla. Ei siinä että pohjoisnavalla asustelisin, mutta yleensä kun muissa pihoissa jo leikataan ruohoa, meidän pihalla vasta viimeiset jäätiköt ovat muuttuneet vesilätäköiksi. Muutama vuosi sitten roudasin lapsuuskodin ulkovarastosta vanhan lipaston. 1900-luvun alussa käsintehty lipasto oli arvokkaasti toimittanut virkaansa kodin tärkeänä huonekaluna muutaman sukupolven ajan.  Sitten,  kuten yleensä kodin sisustustavaroiden käy, trendien muuttuessa vanha joutaa pois uuden edestä. Näin oli tämäkin lipasto  siirretty ulkovarastoon keräämään pölyä. Kunnes vuosikymmenten jälkeen eräs ahne kierrätysintoilija näki lipaston kauneuden ja kantoi tämän huonekaluksi kotiinsa. No, ennenkuin lipasto oli valmis sisäänkannettavksi, työstin sitä pihallani yhden kesän. Pesin, hioin, pesin taas ja hioin. Vanhan puupinnan päällä oli vaaleansininen, sitten punainen maalikerros. Viimein ahkera työ tuotti tuloksen ja lipasto o

Heips🙋‍♀️ Ystäväni kehoitti jättämään yllätyslumen auraamatta. Sanoi, että sulaa huomiseksi. No niinkuin varmaan huomasit, ei sulannut seuraavaksi päiväksi vaan tuli lisää. Pitäisi useammin tehdä oman pään mukaan, eikä sokeasti luottaa kaverin kirjoituksiin🤦‍♀️. No sitten eräänä aamuna tunsin itseni varsin voimalliseksi ja heittelin lumilapiolla märän loskalumen ajolinjoilta reunoille. Tästä ihanasta voimallisuudentunteesta vasen olkavarsi kertoi kiitoksensa jäätävällä leposäryllä parin päivän kuluttua. Niinpä en ole ollut kykeneväinen vääntämään mitään uutta vanhasta enkä kierrättämään vanhasta uutta tähän päivään mennessä🤷‍♀️. Anteeksi. Mutta kerronpa siis viime kesän intuitiosta takapihallani. Muistat ehkä, että kesällä oli kuuma. Ajoittain niin kuumia päiviä peräkkäin, että suositeltiin laittamaan vettä pikku eläimille ja pikku linnuille. Tästä intoutuneena aloin väsätä linnuille kylpypaikkaa. Varastossani lojui juuri tähän tarkoitukseen sopiva metallinen vanha käsienpesuallas.

Heips🙋‍♀️ Kuule nyt pitää sanoa, että onneksi sataa lunta. Se vähän rauhoittaa kevätauringon synnyttämiä riemutiloja. Ja pitää sanoa myös, että Kiitos Sinulle🙂. Ennenkuin ehdin edes mainostaa tätä kuvien täyttämää kierrätysblogiani, on sun kanssas tätä blogia lukenut jo 39 muuta henkilöä. Ja parhaimmillaan lukijoita on yli neljäsataa🤩. Älä nyt pelästy ja peruuta lähtöruutuun; näen lukijat numeroina, en niminä😄. Rauhassa saat lukea ilman, että tiedän, kuka siellä ruudun toisella puolella näitä lauseita kääntää suomi-paula-suomi -sanakirjan kanssa. Mutta siis niin oon iloinen susta! Mut jotain asiaakin eikä vain turhanpäiväistä löpinää. (Onkin todellisia asiapläjäyksiä nää jutut aina🤭). Joka kesä päätän, että ensi vuonna en laita yhtään kukkasta, en istuta yhtään sipulia enkä kasvata yhtään mitään vihreää, punaista enkä keltaista. Sillä kastelu, nyppiminen ja kaikenlainen muu kasvien paapominen vangitsee koko kesäksi kotiin. Ei voi noin vain lähteä, sanotaanko vaikka kuu