Uusi ja vanha

Heips🙋‍♀️

Kuule nyt pitää sanoa, että onneksi sataa lunta. Se vähän rauhoittaa kevätauringon synnyttämiä riemutiloja. Ja pitää sanoa myös, että Kiitos Sinulle🙂. Ennenkuin ehdin edes mainostaa tätä kuvien täyttämää kierrätysblogiani, on sun kanssas tätä blogia lukenut jo 39 muuta henkilöä. Ja parhaimmillaan lukijoita on yli neljäsataa🤩. Älä nyt pelästy ja peruuta lähtöruutuun; näen lukijat numeroina, en niminä😄. Rauhassa saat lukea ilman, että tiedän, kuka siellä ruudun toisella puolella näitä lauseita kääntää suomi-paula-suomi -sanakirjan kanssa. Mutta siis niin oon iloinen susta!

Mut jotain asiaakin eikä vain turhanpäiväistä löpinää. (Onkin todellisia asiapläjäyksiä nää jutut aina🤭). Joka kesä päätän, että ensi vuonna en laita yhtään kukkasta, en istuta yhtään sipulia enkä kasvata yhtään mitään vihreää, punaista enkä keltaista. Sillä kastelu, nyppiminen ja kaikenlainen muu kasvien paapominen vangitsee koko kesäksi kotiin. Ei voi noin vain lähteä, sanotaanko vaikka kuukaudeksi mökille, koska silloin kaikki siihen asti näkemäni vaiva olisi ollut turhaa. Kukkaset ja kasvit, joko veden puutteesta tai liikakastelusta, yksinkertaisesti kuolisivat. Helpompi on hankkia lemmikkieläin, koska sen voi ottaa mukaan. Mansikkarivistöä, juurespeltoa ja hernemaata kun harvemmin saa auton takaluukkuun mahtumaan, puhumattakaan siitä, että kasvit pitäisi ottaa mukaan junaan. "Niin onko teillä erikseen hernevaunua?"😆

Mutta kuis nyt ollakkaan kun aurinko intoutui lähettämään kevätsäteitä ikkunan taakse.

Yhtenä kertana kaupasta kotiuduttuani olikin maitojen joukossa hernepussi ja salaatinsiemeniä. Ajatuksena oli ostaa rairuohon siemeniä lähestyvän pääsiäisen vuoksi, mutta koska en löytänyt niitä, otin ainakin joitain siemeniä mukaani. Istutin maltillisesti kummastakin pussista vain 1/3 osaa multaan. Kivasti löytyi muovinen donitsirasiakin tähän tarpeeseen ja säästyi elmuinen kelmuinen tähdellisempään käyttötarkoitukseen😅. Ikkunan edestä piti vähän siirrellä muita kukkavanhuksia auringonvalosta uusien innokkaiden tulokkaiden tieltä.

Ja yhtenä päivänä tajusin, ettei kanttiinsa 40 senttinen ikealainen enää riitä pinta-alaltaan kaikille niille pikkupikkupurkeille, joilla olin vuorannut ikkunan edustan. Yhtäkkiä siihen tasolle oli ilmestynyt purkkeja, joissa oli multaan peiteltynä pari tomaatin siivua, paprikan siemenkota, salaatti, purjo, pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja jopa yksi nektariinin siemen. Niin ja niitä rairuohoja. Ja vielä on kukkasiemeniä avaamattomissa pusseissa. Ja muistaakseni jossain purkkeja, jotka sisältävät viime kesän kasvustoista poimitut siemenet. Että yhtään millään en sido itseäni ensi kesäksi kotiin😆.

Siirtelin kukka-alkuja paikasta toiseen, mutta mitenkään järkevästi en saanut niitä aseteltua ikkunan ääreen.Sitten kerran autotallista jakoavainta hakiessani katseeni osui neiti Kärry Kärttynen. Aikoinaan tämä Kärry oli vanhainkodin luottoesine ja neiti Kärry olikin silloin ylpeä tehtävästään. Hänellä oli nopeat liikkeet ja paljon tilaa liinavaatteiden kuljettamiseen. Mikä tahansa kärry ei olisi sopinut niin arvokkaaseen tehtävään. Mutta sitten tuli aika, kun uudet ja nuoremmat olivat hänet syrjäyttäneet nopeudella, tilavuudella ja tehokkuudella

ja neiti Kärry joutui jäämään sivuun. Vuosien toimettomuuden jälkeen Kärry muutti tärkeään tehtäväänsä meille, autotalliin työkalukärryksi. Ymmärrän täysin, ettei tämä työ ole yhtään niin motivoiva kun alkuperäinen työ, jota varten hänet luotiin. Likaiset liinat, öljyiset työkalut ja terävät puukot ovat aiheuttaneet mitä luultavimmin vanhukselle kauhua ja ahdistusta ja alati kärttyisen vinkunan. Ja siksi hän saikin minulta lisänimen Kärttynen. Kaihoten hän on ikävöinyt puhtaita lakanoita ja hoitajien helliä kädenotteita pimeässä bensanhajuisessa tallissamme. Mutta nyt hän sai kuin vahingossa arvolleen sopivan tehtävän. Puhdistettuna ja kukkakuosiin puettuna neiti Kärry saa nauttia kevään auringon säteistä ja ihmisten seurasta joka päivä. Mikä tärkeintä, hänellä on arvokas tehtävä uusien alkujen kasvun tukemisessa.

Mutta sellaista tämä elämä on. On alku ja loppu ja siinä välissä elämä. Elämässä löytyy asia, jota haluaa tehdä ja jota varten on ihan kuin luotu. Mutta ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin nuoremmat, osaavammat ja tehokkaammat tekevät työn sinua paremmin. Ja sinut siirretään syrjään varastoon tai keskitettyyn säilöntäpaikkaan. Neiti Kärry Kärttynen joskus tulee sijoittumaan metallinkeräysroskikseen ja ihminen? No ei toivottavasti roskikseen vaan hyvään hoivaan, jossa saa olla edelleen tärkeä ja arvoltaan ihminen. 

Tuleva kevät ja Pääsiäinen hehkuttavat taas uutta alkua yllätyksineen (rairuohot ja yllätysmunat), mutta miten ne vanhat ja kuluneet ja yllättyksettömät jo tutuksi tulleet? Uudet värikkäät tulokkaat syrjäyttävät kukkamaalla viimevuotiset ja kasvimaalla vilisee mitä uusimpia lajikkeita ananasporkkanasta suklaatomaattiin. Mutta ei uusi ole vanhalle uhka vaan mahdollisuus. Monivuotiset perennat pysyvät muuttumattomina ja tukevat uuden kesän tulokkaita luoden katselijalle ( ja kastelijalle) runsaan ja monimuotoisen kokonaisuuden. Monivuotiset yrtit ja sipulit luovat edellytykset ekologiselle pitkäkestoiselle elämälle ja uusiakin muunnoksia mahtuu mukaan. Saman asenteen ottaisin ihmisiin ja ihmiselämään. Vaikka uutta ja osaavampaa sukupolvea kasvaa koko ajan, niin vanhemmalla sukupolvella on tärkeä paikka elämän arjen kulussa kokemuksellaan ja elämänkatsomuksellaan. Joskus on osattava antaa tilaa nuoremmalle kasvaa ja kehittyä ja siirryttävä näiden edestä hetkeksi sivummalle (vähän niinkuin olohuoneessani kukkavanhukset siirsin sivummalle tekstin alussa). Joskus tuettava kasvua mitä omintakeisimmin keinoin (herneet ja kranssit tuettu kynttilänjaloilla), jotta yksilö myöhemmin pystyisi loistamaan ja puhkeamaan kukkaan. Ja se huomiotta jäänyt vanhus. Annetaan hänelle tärkeä tehtävä, olkoon sitten vaikka ikkunan ääressä istuminen, mutta jotain, joka antaa hänen päivälleen sisällön ja merkityksen❤. 

Rivien välistä ehkä osasit lukea, miten muoviset donitsirasiat, kukkapurkit  ja kynttilänjalat löysivät tiensä uudelleenkäytön maailmaan. Myös jo kertaalleen kasvatetut voi uudelleenistuttaa; tässä tekstissä tomaatti, paprika, salaatti ja purjo. Jokaiselle tavaralle löytyy tehtävä, kuten vanhainkodin vanhalle liinavaatekärrylle. Mutta älä ole tyhmä ja lähde kalliilla hinnalla kirpparilta näitä tavaroita metsästämään. Kaupasta saa toimivia työkalukärryjä, uusia kukkapurkkeja, kauniita kukkatelineitä ja taimien kasvamiseen tarkoitettuja tukiristikoita. Purjot, tomaatit ja muutkin syötävät löytyvät lähikauppiaalta. Lähikaupasta usein löytyy myös se unohdettu vanhus, jolle sä voitkin juuri tänään antaa olemassaolon merkityksen ihan vain huomaamalla hänet, vaikka ystävällisesti tervehtimällä👋.

Muuten. Ei o vielä yhtenäkään vuonna jättänyt kesä tulematta. Malttia vaan Ystäväni🤗.

🙋‍♀️paula