Farkkuylijäämää

Heips🙋‍♀️

Käykö Sulle koskaan niin, että kaupasta ei löydy valmista vaatetta, sellaista mieleistäsi? Monta melkein hyvää ja monta melkein sopivaa, mutta se jokin uupuu? Mulle käy niin, aina🙂. Onneksi on sen verran kertynyt kaappiin ylimääräisiä vaatteita, että voi mieleisensä asusteen koota niistä.

Viime vuonna eräissä illanistujaisissa ylläni oli lapsuuskodin vanhasta pöytäliinasta ja käytetystä valkoisesta paidasta ommeltu hupparitunika  https://draft.blogger.com/u/1/blog/post/edit/6550699284258450882/3629978167583733997.

No oikeastihan se on ihan nunnakaapu, ei mielistele naisellisia muotoja eikä katsojan silmää, mutta ylimukava yllä. Puolisoni ystävä tilittikin mulle illan päätteeksi, että vähän edes katsoisin, miten pukeudun🤦‍♀️. Vitsinä sen väänsi, mutta tosissani otin. Niinpä seuraavan vuoden illanistujaisiin alkoi mielen syövereissä kehittyä suunnitteluprosessi, jonka lopputuloksena olisi persoonallinen ja mukava, mutta naisellisempi versio nunnakaavusta💃.

"Tähän vaatteeseen mahdun vielä joskus" -kaapista löytyi säästämäni valkoiset reisitaskufarkut. Eihän ne oikeestii mulle ole koskaan mahtunutkaan, tyttäreni housut😁. Mutta olin ne säästänyt ajatuksella, että keski-ikäinen vyötäröni jonakin aamuna herättyäni olisi kuin kaksikymppisellä😅. Koska siihen aamuun en tässä elämässä mitä luultavimmin tulisi heräämään, ne farkut saisivat uuden käyttötarkoituksen jo tässä maailmassa. Juurikin tästä em kaapista löytyneistä reisitaskuhousuista ja kaksista mustista farkuista olin jo aikaisemmin koonnut kokopitkän puolihameen itselleni. Ihan sikamakee väsäys, vaikka itse sanonkin👸. 

No nyt oli tavoitteena oikein kokopitkä leninki, hartioista varpaisiin saakka. Farkkujen muunto hamemuotoon tarvitsee lisäkangasta. Sovittelin valkoisen farkun pariksi erilaisia ruutukuoseja ja erivärisiä farkkuja, mutta mikään ei sytyttänyt. Pöytäliinat ja verhot kävivät rinnakkaisvertailussa, mutta oikeaa ei tuntunut löytyvän. Kaappeja kolutessa osui silmiini äidin tekemä puuvillapyyhe vaiko pellavapyyhe se olikin🤷‍♀️. Käyttämätön, uusi ja kuitenkin vanhaan vivahtava rusehtava sävy. Farkkuvalkoisen rinnalle sopi kuin ulkosauna maatalon pihalle. Siitä alkoi keväänmittainen uurastus mielessä mitä naisellisin klänninki.

Vähän jännitti käsin tehdyn (mattopuilla tehdyn) kankaan käyttäytyminen, kun saksilla alkoi sitä osiin leikkaamaan. Ompelin heti sovittelun jälkeen reunat kiinni, niin eivät päässeet asiattomasti langat villiintymään ja kangaskolmio pysyi koossa ja muodossaan. Kun hameosa oli valmis, alkoi yläosan työstö. Jos ihan olen rehellinen, niin kahteen kertaan ompelin yläosan ja purin heti seuraavana päivänä. Ja erilaisia nuppineulahahmotelmia etuosasta oli kymmeniä. Tässä vaiheessa hame jäikin pariksi kuukaudeksi ompelukoneen päälle keräämään pölyä. Tuli toukokuu ja tuli kesäkuu ja tuli kesä ja kuumat helteet. Siis tuli se aika vuodesta, joka lämpötiloillaan pysäyttää jokaisen aktiiviajatuksen päässäni, liikesolun käsistäni ja jaloistani ja suustani kuuluu vain Kolmannen Naisen kohinaa; Päivät kuluu hukkaan...

Onnekseni tulevien illanistujaisten lähetessä alkoivat vesisateet ts minun kielelläni idearikkaat ompelukelit. Hame sai loppusysäyksen kirpparilta löytämistäni kengistä, joihin piti hankkia uudet napit. Koska pohjattomista varastoistani ei löytynyt oikealta tuntuvia nappeja, tein ne pihlajan rungosta itse. Ja samalla sahasin napit myös leninkiini. Mikä mätsäys😄 siis omasta mielestäni. Siinä puukiekot sahattuani valmiiksi muistin, ettei mulla ollutkaan enää lupaa käyttää näitä terällisiä välineitä, sahoja ja puukkoja, enää yksin ollessani. Koordinaatio kun väsytessä on ihan olematon, reagointikyky hidas ja onnettomuusalttius 100%. Mutta mitäänhän ei nyt sattunut🤣. Hameen ollessa vihdoin valmis, olin yybertyytyväinen lopputulokseen. Päällä mukava ja hengittävä, illan kylmetessä lämmin. Liivittömyys, avoin kaula ja hameosan korkea halkio antoivat naisellisuutta kerrakseen🤩. 

 

Olin kuitenkin unohtanut yhden hyvinkin merkittävän seikan. Hame oli sovitettu ja koottu vain seisoessa ja liikkuvuus varmistettu kävellessä. Minä taas viettäisin illan istuen pyörätuolissa🫣. Ja miten ollakaan, kerrankin naisellinen olomuototavoitteeni kynsilakkoineen ja korkokenkineen, oli hirrrrveen epäkäytännöllinen tuoli-istunnassa. Illan mittaan katseiden kääntyessä ja vapaaehtoisten työntäjien lisääntyessä työstin avoimen tissivälin ensin hakaneuloilla, sitten bikiniyläosilla ja kotiin saapuessani ylläni olivat tennarit, kauluspaita ja farkkushortsit😅. Se siitä naisellisuuskokeilusta. Tosin ihan hieno veto viedä huomio pois pyörätuolista🤣.

Seuraavaksi paneudun vain mukavuuteen. Kesäiltojen kylmetessä pyörätuolipontso on jo valmiina kassissa. Ja se jos mikä on epänaisellinen kaapu,joka luultavasti vahingoittaa värityksellään ilmaston lisäksi myös katsojan iiristä. Mutta itse tehty, vanhasta villapaidasta ja jämälangoista virkattu ja yybermukava käärinliina myös talvi-iltojen kotosohvailuun.  

Näillä mennään. Kaikkea hyvää ja kaunista Sinulle💖 Pysy sinuna, älä muuksi muutu. Sillä sinuna olet parhautta🫵

Paula🙋‍♀️