Eläkeläinen kiikkustuolissa

Heips🙋‍♀️. Pitkästä aikaa.

Kun neljä vuotta ensin lepää ja kuntouttaa ittensä, ni sitten voi vuoden vetää korkeelentoa pilvien seassa. Ja sen jälkeen taas neljä vuotta levätä ja kuntoutua🤦‍♀️. Reilu vuosi sitten putosin johonkin yyberväsyneeseen tilaan kiireisen kevään päätteeksi; jalka liikkui, mutta päässä ei liikkunut mitään eikä mikään. Tai jos jotain liikkui, niin hyvin, hyvin hitaasti. Eikä nuo jalatkaan niin hyvin aina liiku, mutta niiden väsyessä voi pyöräillä tuolilla tai kalppia keppien varassa. Aivojen väsyessä ei löydy apuvälinepyöriä hermorataliikenteeseen tiedon eteenpäin kuljettamiseen. Ihan hirveen tyhmältä tuntui tajuta, ettei ymmärrä mitä toinen ihminen puhuu. Näkee ihmisen muodostavan lauseen, erottaa yksittäisiä sanoja, mutta ei ole hajuakaan, mistä hän puhuu. 

On niin tyhmä, ettei tajua mistään mitään. Mietin kyllä, olinko sittenkin parantunut, ja vihdoin ymmärtänyt, etten tajua mitään ja yksinkertaisesti olen vain Tyhmä. 

Olen kuvaillut aivojen väsymystilaa konkretisoimalla sitä näin; näen palapelin, jota näytät minulle. Sitten heität palapelin minua kohti ja kuva hajoaa. Palojen saavutettua minut, en enää ymmärrä kuvan kokonaisuutta. Näen ehkä yhdessä palassa linnun ja toisessa palassa sinistä väriä (ehkä vettä tai taivasta) ja kolmannessa palassa kukkasen, mutta ei hajuakaan, mihin kohtaan palapeliä ne pitää panna. Eikä ole hajuakaan, mitä kuva esittää. Ei edes muistikuvaa, mitä aihetta kokonaisessa palapelissä esitettiin. Näin kuvailtuna ehkä ymmärrät paremmin, miten vaikeaa oli - ja on edelleen- lähteä ihmisten ilmoille harrastamaan sosiaalisuutta.

Yli vuoteen en myöskään ole soittanut pianoa, kitaraa enkä saksofonia. Näen nuotit ja yritän soittaa. Ja korva kuulee, että nyt oli kyllä nuotin vieressä runsaasti tilaa. Sormet soittavat ihan eri koskettimia, kuin mitä silmä näkee. Viestiliikenne silmän ja käden välissä on selkeästi remontissa. Kuin pää täynnä katkenneita jousia, kiertää kiertää, muttei kanna eivätkä johda mihinkään. Muutaman kerran olen muistanut, että blogi kaipailee uutta tekstiä. Kahdesti olen aloittanut sen vuoden 2022 toukokuun jälkeen, mutta kokonaista järkevää lausetta en ole saanut muodostettua. Tänään vihdoinkin  olen kirjoittanut jo monta lausetta. Wo-hoo!!! Järkevyydestä en tosin mee vannomaan😆.

Kun pää on piipussa ja ajatus ei kulje, virkkuukoukku onneksi liikkuu. Talvella tunti toisensa perään sohvalla istuessani ergonomisessa asennossa (puolimakaava asento ja jalat sohvapöydällä) tuli mieleen, että tarvitsisin virkkuutuolin eli keinustuolin. Hieno, uusi moderni keinutuoli olis kiva, mutta eläkeläisen tuntipalkoilla ei uudesta kannata haaveilla. Pongasin kyliltä vanhan keinutuolin raadon kympillä ja ajattelin aloittaa kevätprojektin. "Niilo" oli tämän keinutuolin kai joskus tehnyt itselleen tai vaimolleen, allekirjoituksesta päätellen. 

Purkamisen olen osannut aina. Takaisin kokoaminen onkin sitten ihan eri asia. Siitä oppineena otin muutamia kuvia purkuvaiheesta. Lisäksi kirjastosta oli lainassa pari perinnehuonekalukirjaa entisöimisestä. Lähellä sijaitsevasta entisöintipaja Villa Ainoasta löytyi tuolijousien ja meriheinän lisäksi myös asiantuntijavinkkejä. 

Ruuvinväännin, vasara ja nitoja pysyivät käsissäni yllättävän hyvin. Välillä oli vaikeaa lopettaa kesken työt ja mennä syömään ja nukkumaan, mutta silloin koordinaatio petti välittömästi. Kun puukolla veti ranteeseen, oli todettava; päikkäriaika. Kun vasaralla löi kynteen kolon ja peukalonpään mustaksi, oli todettava; taas meni vartin verran yli päiväunien. Mutta pari tuntia päivässä niin keinustuoli hiljalleen valmistui näköisekseen.

Siinä on nyt hyvä istua kutoen, äänikirjaa kuunnellen ja eläkepäivien kiireettömyydestä nauttien. Mihin tässä kiire, valmiissa maailmassa. Ja jos jotain uupuu, mitä sitä turhaan uutta hankkimaan. Vanhasta voi tehdä entistä paremman ja omaan käyttöön sopivan.  Eiköhän tämä paskan jauhaminenkin tällä kanavalla taas jatku, kun alkaa tuo aivojen tietyömaan remontti valmistua. Ainakin ylipitkät kiertotiet ovat hetkeksi otettu pois käytöstä ja lauseliikennekin sujuu hetken aika mutkattomasti. Ainakin tämän aamun😅. Kuulemisiin💗 recycled by paula🙋‍♀️