Lipastosta kukkalaatikko

Heips🙋‍♀️

Hopsista keikkaa, se on melkein lumi sulanut täälläkin Hämeen pohjoisnavalla. Ei siinä että pohjoisnavalla asustelisin, mutta yleensä kun muissa pihoissa jo leikataan ruohoa, meidän pihalla vasta viimeiset jäätiköt ovat muuttuneet vesilätäköiksi.

Muutama vuosi sitten roudasin lapsuuskodin ulkovarastosta vanhan lipaston. 1900-luvun alussa käsintehty lipasto oli arvokkaasti toimittanut virkaansa kodin tärkeänä huonekaluna muutaman sukupolven ajan.  Sitten,  kuten yleensä kodin sisustustavaroiden käy, trendien muuttuessa vanha joutaa pois uuden edestä. Näin oli tämäkin lipasto  siirretty ulkovarastoon keräämään pölyä. Kunnes vuosikymmenten jälkeen eräs ahne kierrätysintoilija näki lipaston kauneuden ja kantoi tämän huonekaluksi kotiinsa.

No, ennenkuin lipasto oli valmis sisäänkannettavksi, työstin sitä pihallani yhden kesän. Pesin, hioin, pesin taas ja hioin. Vanhan puupinnan päällä oli vaaleansininen, sitten punainen maalikerros. Viimein ahkera työ tuotti tuloksen ja lipasto oli valmis huonekaluksi sisätiloihin.

Lipasto  sai kodin tärkeimmän paikan takkahuoneen seinustalla. Koko talven se seisoi arvokkaana paikassaan ja sai ihastelua osakseen sekä itseltäni, että vierailevilta ystäviltäni. Mutta mitä enemmän lipasto sai lämpöä osakseen, sitä enemmän se  haisi. Epämiellyttävä tuoksu lisääntyi, mitä enemmän puu kuivui takkatulen loisteessa.  Miten kukaan muu ei haistanut sitä? Lipaston outo tuoksu sai selvyyden, kun isoveli kertoi lipaston olleen hänen kanojen  pesintäseinänä. Voi paska! Lipasto lensi  nopeasti ulkoruokintaan takapihalle.

Kesän lähestyessä iski taas kukkaistutusvimma. Piti kehittää lisää kukkapurkkeja ja laatikoita. Taimia pihalle siirtäessä osui silmiini lipasto. Ta-daa, niinpä niin, todellakin. Mitä sitä turhaan ostamaan kukkasille uusia istutuslaatikoita, kun takapihalla niitä on kolme😄. Lipaston erikorkuisiin laatikoihin rakensin myös erikorkuiset jalat. Mitä kauneimmat - ja kestävimmät- pihakoristeet olivat valmiit.

Vähän nuukana ihmisenä en tietenkään heittänyt lipaston muita osia jätekeräykseen. Lipaston koristeosat sijoitin kukkalaatikoihin, lipaston päällikannesta tuli itselleni työpöytä, jossa on kaksi tarvikelaatikkoa. Koristeellisesta pikkulaatikosta tein pohjan isoäidinneliöiden tasaukseen (https://draft.blogger.com/blog/post/edit/6550699284258450882/3531066200113410303). Jäljellä on vielä muutama koristelista, ovia sekä pikkulaatikko. Nekin odottavat omaa sijoituspaikkaansa kierrätysrakennelmiini.

Sata vuotta vanhalla lipastolla olisi ollut myyntiarvoakin yhden sähkölaskun verran. Mutta omatuntoni ei salli huiputtaa ketään ostamaan olohuoneeseensa haisevaa huonekalua. Nyt perintölipasto saa elää seuraavat sata vuotta osina monessa eri paikoissa. 

Vielä hetki ja pääsen istuttamaan kukkaset noihin laatikoihin. Vielä hetki ja pääsen rakentamaan uusia juttuja työstöpöydälleni. Vielä hetki ja pääsen virkkaamaan uusia isoäidin neliöitä ja vielä hetki ja vielä hetki. Ensin pitää saada niskan luut ja lihakset omille paikoilleen. Niitä kun ei voi laittaa osiin ja kierrättää. 

Ei muuta kuin hauskaa vappua sekä hatullisille että hatuttomille. Ja myöskin niille, joita vain kovasti hatuttaa😄.

🙋‍♀️paula