Klapikelkka - Firewood slade

Heips🙋‍♀️

Aina välillä hengaillaan huonosa hapesa, niinku viimoset viisi päivää. Ajatus haahuilee pikselimassassa ja sormet ei taivu tuunauksiin. Kädet on niin voimattomat, ettei edes ergonomiset erikoiskevyet neulepuikot pysy hyppysissä. Puhumattakaan, että pitäis kantaa jotain painavampaa, kuten vaikka pesällistä puita takkaan. 

Mun onnekseni aavistin tän päivän vielä tulevan ja pari viikkoa sitten näpertelin itselleni klapikelkan. Mamman vanha pyöräkelkka on aiemminkin toiminut apuvälineenä puunhakukeikoilla, mutta aina se ei ole halunnut pitää lastia sylissään, vaan on heittänyt koko puukorin kyydistään pihamaalle. Tähän oli saatava muutos. Vähän niinku kostona kiukuttelevalle pyöräkelkalle, pilkoin sen palasiksi. Ruostuneet ruuvit auki ja uutta ilmettä kehiin, tai no tässä tapauksessa kelkkaan🙃

Pyörittelin kelkkaa ja sen osia pihalla muutaman päivän ja herättelin myös muun perheen uteliaisuuden väsäämisestäni. Oli otettava huomioon irrottamattomien, paikoilleen hitsattujen osien liikkumattomuus sekä tulevan lastin painojako. Myös työnnettävyys oli olennainen osa huomioitavissa asioissa. Kääntämällä kelkan kulkusuunnan, nämä tavoitteet tuli saavutettua. Muutama julkisivupaneeli oli jäänyt käyttämättä talon rakentamisesta ja nyt nekin löysivät paikkansa. 

Koska ajatus on tänään jähmee ku pihka männyn kyljessä hallayön jälkeen, en kykene suoltamaan sivulauseita tän enempää. Valmis kuva kertokoon lopputuloksen. Tässä tänpäivänen ta-daa: klapikelkka😅.

Ja ihan voi ite päättää, hakeeko puut puukoriin lastattuna vai pinooko polttopuut suoraan kelkkaan. 

Pidä hauskaa

🙋‍♀️paula

Heyps🙋‍♀️ 

Some people from my audience have told me I shoudn’t write in English, and the thought of that has been on my mind few times by now. Little do they know, their funky request only keeps me going 🤣. Here is my story for tonight.

At the moment of writing this - it has been a couple of days not doing anything.

My mind is full of shadows and my fingers aren’t working properly. Fingers aren’t as flexible as normally. My hands nor arms have no power at all, not being able to hold even needles. And I should be the one carrying firewood in the house from our wood stack? No way.

Lucky me, few weeks ago I had a feeling this day would come so I did myself a favor of bringing a pile of firewood near our backdoor. I used to carry firewood from the wood stack to our backdoor with an old-wheeled-sled that belonged to my grandma. The sled has helped me before but nowadays it should be wider to do the same job. And that got me thinking 🙃.

There were plenty of things which had to be taken into notice; such as the way of pushing the cart, how it rolls forward and how well it balances. Then I figure it. 

Because my cerebration is low today, I cant't write more. In pictures you can see, how I recreation my old sled. 

Have fun

🙋‍♀️paula