Havuja p3rk3l3

Heips🙋‍♀️

Meille kaikille suomalaisille talviurheilulajien harrastajille on tuttu hiihtäjä Marjo Matikaisen kisahuudahdus: "Havuja, havuja..."  Monta vuotta on jo tapahtuneesta, mutta ikonisen naishiihtäjän kommentointi huoltoporukoilleen on jäänyt legendaariseksi sanonnaksi suomalaisten huulille. Joku voisi sanoa kyseessä olleen itsekästä ja epäasiallista huollon käskyttämistä, itse näen asian tsemppaavana tahdonilmaisuna selkeällä suomenkielellä. Pyyntö, jota voimasana säestää, on hyvin tuttua äidinkielessämme: Havuja, perkele! Tosin äidinkielenopettaja ei tällaista tunnepitoisella vahvistussanalla höystettyä lauseoppia taida koulussa opettaa. Ei ainakaan opettanut viime vuosituhannen puolella, jolloin itse olen omat kouluni istunut. Päinvastoin, voimasanojen käyttö oli jälki-istunnon uhalla kiellettyä. Oli voimasanoja tai ei, suora pyyntö on kuitenkin aina tehokkaampaa halutun tuloksen saamiseksi kuin jättää asia arvuuttelun varaan. Olisiko Matikainen saanut pelkällä katseella huoltohenkilöiltä tarvitsemansa niin nopeasti? Kyllä me ihmiset aika taitavia ollaan, mutta ajatuksia ei kukaan meistä vielä osaa lukea💭😄.

Joulun lähestyessä havuja manataan esiin mitä moninaisimpiin puuhiin ja tekeleisiin. Tutuin havukoriste kaikille lienee itse joulukuusi, jota koristellaan yhdessä koko perheen voimin pimeän juhlan valonlähteeksi. Itse olen muutamana vuonna vienyt joulutuliaisena ystäville purkkiin istutetun kuusentaimen, jonka keväällä voi istuttaa omalle pihalleen maapallon hengittämisen edistämiseksi - mikäli saa kuusen ensin pysymään hengissä kevääseen saakka😊. Ja ei pidä huolestua, että koko kotikuntani kohta puuttomana kasvaisi, sillä ihan omalta takapihalta puiden alut purkkiin on kaivettu. Tällä viikolla osui silmiini mainos, jossa vihreitä, eläviä kuusia vuokrattiin jouluksi koteihin. Voi voi ja minä hölmö ihan maksutta antanut valmiiksi koristellut kuuset ja vielä ilman palautusvelvollisuutta🤦‍♀️. 

Oletko törmännyt ystävän pihalla havuista muotoiltuihin tonttuihin, jotka ystävällisellä ja söpöllä hymyllään toivottavat vieraat tervetulleiksi? Etkö? En minäkään😅. Jurosti paikallaan nököttäviä rumia metsänhenkiä olen kylläkin nähnyt ja niitä rakennellut itsekin tien varteen ohikulkijoita kiusaamaan. Tänä  jouluna jätin ohikulkijat rauhaan ja talutin yksinäisyyttä arvostavan Tontukkelin (tonttu-ukkeli) kalliolle tarkkailemaan perheen ja metsänväen touhuja.

Havukranssia en ole koskaan tehnyt. Enkä sitä havupukkia, joka yhä useamman perheen terassilla tänä jouluna nököttää. Mutta muutamaa isoa havulintua olen kaksi vuotta lähimetsässäni kasvattanut. Nämä linnut ovat eläkeläisen kukkarolle sopivia, kun eivät syö mitään muuta kuin saksien pintaa pari kertaa vuodessa😄. Ihan Valviran ehtojen mukaisesti ei linnuilla elinolosuhteet ole: päältä uupuu katto tartuntatautien välttämiseksi eikä tarhassa ole edes reuna-aitoja hengissäpysymisen takeeksi🤭.

No kyllä ilman tällaista jaaritteluakin tiedät, mihin kaikkeen havuja voi käyttää. Koristelun ja suksihoidon lisäksi havut ovat ruokaa; kuusenkärkkäsiirappi ja mäntyöljy ja katajanmarjat lienevät kaikille tuttuja. Havujen suhteen jätän Ta-daa - ilmiöni haasteeksi itselleni täksi jouluksi. Jotain sellaista, mitä ei joka portin pielessä tai kaupan hyllyllä tulisi vastaan🤔. Näihin tunnelmiin ja näihin aatoksiin tällä kertaa. Toivon että olet ollut kiltti, ettei joulupukin lahjapussissa ole tänä vuonna sinulle pelkkiä kuivia havunoksia. 

Rauhallista Joulun juhlaa Sinulle

🙋‍♀️paula