Oravaruokintapesäkolopömpeli

Heips🙋‍♀️

Asuin lapsuuteni suuressa maalaistalossa, jonka ullakolla oli kahden sukupolven jäämistöä. Aarteita sanoisin, jonkun toisen mielestä taas pölyttynyttä roinaa. Myös ulkorakennuksia maalaistalon pihapiirissä riitti ja niiden kätköistä saattoi löytää hyvien piilopaikkojen lisäksi mitä kummallisimpia esineitä. Ei siis mikään ihme, että mielen sopukoihin on jäänyt ihmeellinen rakkaus pölyisiä ullakoita ja pimeitä navetan vinttejä kohtaan.

Taannoin kahvilassa kuulin erään rouvashenkilön päivittelevän ystävälleen, miten ulkorakennuksen yläkertaa pitäisi tyhjentää, tai edes katsoa, jos siellä on mitään tyhjennettävää. Pirteän näköinen nainen, mutta ei pystynyt enää kiipeilemään. Kuulemma. Tiedän, ettei kuulu kuunnella naapuripöydän keskusteluja. Eikä ainakaan tunnustaa, jos on jotain kuullut🤦‍♀️. Mutta minkä sille mahdoin, ettei suuni yhtään ajatellut vaan kuulin sen sanovan tälle rouvalle:"Mää voin tulla auttamaan." Opsista. Ihan randomi nainen katsoi hölmistyneenä- ehkä jopa hieman loukkaantuneena- ääneni suuntaan. Äkkiä selittämään, että minulla on päivisin aikaa, rakastan kiipeilyä ja pölyisistä paikoista on tuntumaa. Mielessäni kirosin nopeaa lupaustani- vaikka tänään jalat toimii, viikon päästä tilanne saattaa olla toinen🤷‍♀️. Hetken vaihdeltuamme sanoja, vaihdoimme myös puhelinnumeroita. 

Kiitokseksi kiipeilystä sain mukaani vanhan perunalaatikon. Sellaisen sadonkorjuussa käytetyn kellarimullalle tuoksuvan puulaatikon. Mielessäni jo näin, miten pesun ja putsaamisen jälkeen maalaisin sen valkoiseksi ja tekisin siitä mukavan pesäkolon perheen pedolle, A-Mollille. Harmaaraidallinen, pehmeäkarvainen tiikerin sukulainen, joka pieneen kokoonsa suhteutettuna on armoton hiirikissa. Hyvä myös oppimaan ollakseen kissa; sillä jos Molli on lahjaksi kotiväelle tuonut sellaisen pieneläimen, jota ei saisi saalistaa (oravan, lepakon, linnun, jne), torumisen jälkeen ei ole sen koommin kiellettyä otusta saalistanut. Tai ei ainakaan ole näytille kantanut. 

Oravan saalistuskiellosta huolimatta havahduin syksyllä siihen tosiasiaan, että oravia ei takapihan metsikössä enää paljoa näy. Tästä asiasta kovin huolestuneena aloin suunnittelemaan erillistä ruokintapömpeliä, joka olisi tarkoitettu vain oraville. Ja silloin kuin tilauksesta silmiini osui siivousoperaatiosta mukaan tarttunut puulaatikko. Ta-daa; oravaruokintapesäkolopömpeli (on on yhdyssana😄).

Tarpeeksi laatikkoa käännettyäni ja väännettyäni olin saanut hahmoteltua luonnoksen. (Ja nyt pitää kyllä myöntää, että lopputulos oli jotain ihan muuta kuin silloinen suunnitelma🤭).

Lautoja vähän irti ja toisia lautoja lisää. Ehjä pohja oli saatava ja sopivan kokoinen oviaukko; tarpeeksi suuri oravalle, liian pieni kissalle. Olisi asennettava nostettava katto keittiötilaan pähkinöiden lisäystä varten ja erillinen takahuone pesäkolossa oleilua varten. Erilliseen takahuoneeseen tuli lämpöä pitävät styroksit seiniin, kattoon ja lattiaan, ja pieni kulkuaukko kattoon. 

Samalla kun rakensin oravaruokintapesäkolopömpeliä, mittailin katseellani rakennukselle sopivaa sijoituspaikkaa takapihalta. Monta asiaa tuli ottaa huomioon, kuten miten oravat pääsisivät pömpeliin ilman, että matkalla joutuisivat kissan aamupalaksi. Lopulta löysin aivan loistavan paikan uudisrakennukselle. 

Mitään suurempia ajattelematta sahasin pihalta löytyneet paksut lankut tukipilareiksi ja samasta kasasta löytyneen pitkän laudan katonreunustunnelia varten. Sahauksen jälkeen kävi ilmi, että ystävämme Pasi oli puutavarat siihen autostaan jättänyt tehdäkseen kuljetustilaa muulle tavaralle. O-ou. Onnekseni hän ei niitä enää kaivannut takaisin😅. Kyllä niin lämpimästi suosittelen ystäviäni pitämään tavaransa omissa nurkissaan. Minä kun luulen kaiken pihalla olevan mun käyttööni tarkoitetun🤣. 

Esteettömään liikkumiseen perehtyneenä yritin oravillekin liikkumisen tehdä esteettömäksi, tai ainakin mahdollisimman helpoksi. Kattotunnelin lisäksi rakensin puusillan viereisestä männystä mökin katolle ja suojasin verkolla pömpeliä ympäröivän terassialueen tehden pähkinäravintolasta kissavapaan alueen. Sitten ei muuta kuin pähkinät keittiöön ja oravien muuttopuuhia odottelemaan.

Tähän mennessä olen pömpelissä nähnyt vain kovin pulskistuneen metsähiiren. Aina ei vaan mene niin kuin sen on suunnitellut.

🙋‍♀️paula