Nukkavieru metsämenninkäinen

Heips🙋‍♀️

Ja kattia kanssa. Villapaitaa löytyy joka lähtöön mutta ei yhtään hyvää, sopivaa, lämmintä ja mieleistä tähän moodiin. Talven kylmyys ei ole kyllä koskaan haitannut, ei sitten yhtään. Jostain kumman syystä tänään olen palellut ihan liian kanssa. Ja ihan toppahousuissakaan ei viitsis koko ajan kulkea. Sisällä😅. Tästä vilusta intoutuneena tyhjensin vaatekaappini villaneuleista ja valitsin kaikki pieneksi jääneet, mukavan väriset ja muuten vain turhaan kaapin täytteenä olevat paidat pinoon. 

* * *

Äskeisen aloituskappaleen kirjoitin viikko sitten maanantai-iltana. Paitapino on vieläkin ompelukonepöydällä odottaen sitä oikeaa päivää. Tiistaina hain kolmannen covid-rokotuksen tältä maailmanlaajuiselta taistelulta suojautuakseni. Aikaisemmat piikitykset eivät aiheuttaneet mitään sivuoireita väsymystä lukuun ottamatta. Nyt keho oli sittenkin päättänyt ihan itse kehittää taisteluaseita ja iltapäivällä nostatti kuumeen, päänsäryn ja lihaskivut. Ja vilu se oli edelleen kainalokaverina peiton alla keskiviikkona ja torstaina. Pää oli taas täynnä kahdeksankymmentäluvun kuvaputkitelevision lumisadetta. Mikään, mitä ympärillä puhuvat ihmiset sanoivat, ei tullut perille saakka ymmärrettävästi. Pään ympärillä oli kuin näkymätön lasi; näin, että lause lähtee puhujan suusta kuin kokonaisena, ehjänä palapelinä. Mutta osuessaan pään ympärillä olevaan läpinäkyvään magneettikenttään, palapeli hajosi sadoiksi paloiksi. "Kuulen kyl, mut en täht." sanoi isoisäni aikoinaan. Ymmärrän täysin, mitä hän tarkoitti. Entinen työkaverini sanoi itsellänsä olevan ihan homepää. (Leikkimielisesti, oikeasti hän oli skarpimpi kuin moni muu ympärillään oleva💖). Sumupäivinä tästä päästä ei löydy edes hometta😬. 

Viisi vuotta sitten asetin itselleni haasteen: kävelen joka aamu koiralenkin. Kilometrin verran. Se on matka, jonka pystyn kulkemaan lähtöpisteestä perille saakka ilman, että jalat lopettavat liikkumisen. Ja joinain aamuina mieli on reipas ja askel nousee kuin Ringa Ropolla aikanaan, ja lenkki on juostu noin vain muutamassa minuutissa. Mutta tällaisina aamuina, kun keho on tulehdustilassa, jokainen askel vaatii suuren ponnistuksen. Tai no ponnistuksesta ei kannata puhua, sillä jalat vain raahautuvat mukanani. On kuin joku olisi pannut betoniporsaat kengänpohjiin painoksi. Kesken lenkin mieleeni juolahtaa ajatus, miksi en käyttäisi niitä jumppakuminauhoja aamukävelyllä. Kun oikeasti niitä pitäisi käyttää lihaskuntoutukseen työntämällä jalalla kuminauhaa vastuksena alaspäin, nyt voisi hyödyntää liikettä päinvastoin - kuminauha nostaisi joka askeleella jalkani ylös. Pitää ehdottomasti tehdä tällaiset kävelykuminauhat itselle. 

Kun muutaman päivän unen jälkeen aloin saada voimia niin paljon, että päässä liikkui muutakin kuin lumisade, olivat jalat vielä täydessä unessa. Harmitti, että olin palauttanut pyörätuolin välinehuoltoon. Tosin, nyt oli pakko levätä ja antaa kehon toipua. Kokemuksesta tiedän, että pyörätuolistakin käsin voi nimittäin laittaa astioita, pestä pyykkiä ja imuroida. Mutta nyt ei ollut tuolia, joten astiat, pyykit, lattiat ja kaikki muukin kotityö saivat jäädä muiden taloyhtiön osakkaiden kontolle.  Samoin sai jäädä kaikki ideointi ja uuden työstäminen tuonnemmaksi. Tyydyin istumaan sohvalla, parsin puhkikuluneita villasukkia, virkkasin lisäneliöitä torkkupeittoon ja silmukoin villapaidasta tehtyä takkia epämääräisillä epäsymmetrisillä viivoilla.

Vilusta sen verran, että löytyihän multa sairauspäiviin sopiva viluvaate. Lähellä ja päälläolevia itsestäänselvyyksiä vain niin huonosti huomaa. Viime vuonna tein itselleni viltistä ja isoäidinneliöistä lämpimän olotakin. Metsämenninkäisen asun, jonka ison hupun suojassa on turvallista ja lämmintä kulkea niin ulkona kuin sisälläkin. Takki on jo ihan nukkavieru, mutta ihan paras juuri tällaiseen nukkavieruun olotilaan. Enkä ole muuten ihan varma, johtuiko kuumeilu koronarokotuksesta vai ihan vaan flunssasta. Tämän tekstin luettuasi tiedät, että ihan selvää, yhden kanavan teeveelähetystä ei tämä päänuppi lähetä, ei vielä. Jos on koskaan lähettänytkään🙈. Enemmänkin puhuisin kanavasurffailusta: sen verran hyppii ajanmääritelmät, lausekokonaisuudet, faktat ja fiktiot😅.

Oikein lämpöistä ja turvallista tammikuun loppua💖

🙋‍♀️paula