Mutteri

Heips🙋‍♀️

Löysin aamulenkillä tieltä mutterin. Pitääkö olla huolissaan? Aikaisemmin vastaan kulki koululainen. Pitäisikö mennä perässä ja tarkistaa, että kaikki on ookoo? Tosin tiellä on kulkenut oman aamulenkin alkaessa jo useita kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Kaikkien perässä juokseminen tarkistusmielessä tuskin kannattaa. Ja edes minä en tunne kaikkia, vaikka pikkukylässä asunkin. Ja mitä se mulle edes kuuluu, kenen päässä se ruuvi nyt on löysällä🤷‍♀️.

Miten sitä aina liittääkin löytyvät ruuvit pään mielentilaan. Puhekielessä kuulee usein yhdellä olevan ruuvi löysällä ja toisella taas ruuvi kiristää,  kolmannella on useampi pultti hukassa. Jos joku ajatuksin, sanoin tai teoin toimii eri lailla, kuin itse, ajatellaan heti, että sillä on päässä vikaa. Jos joku käyttäytyy erilailla, kuin ennen olisi käyttäytynyt, se saattaakin olla oire mielen sairastumisesta. Mieli sairastunut, mieli järkkynyt. Silloin on kyllä paljon helpompaa heittää lekkeriksi vaikeasti ymmärrettävä asia. Miksi muuten olisi suositumpien komediasarjojen joukossa esimerkiksi "Ruuvit löysällä" ja "Pulttibois"? 

Lyhyen elämäni aikana olen kohdannut monta kaveria, jolloin jälkikäteen on voinut todeta itselleen, että olisi pitänyt huomata ja olisi pitänyt puuttua. Joskus huomannut kaverilta useammankin mutterin uupuvan, mutta en ole tajunnut kokonaisuutta. Yrittänyt vain löytää ruuvin, johon yksi mutteri auttaisi, mutta todellisuudessa se auttaa vain hetken. Pahimmassa tapauksessa olen vain pitkittänyt ongelmanratkaisua ja koko kone ehtii rikkoutua. Rikkoutua niin pahasti, ettei auta enää paikkailu eikä korjaaminen, vaan kone pitää vaihtaa kokonaan uuteen. Entä jos koko laite hajoaa? Rikkoutuu niin pahasti, ettei osien vaihtaminen enää kannata tai ole mahdollista? 

Olen aina ollut innokas purkaaja. Polkupyörän purku osiin on suurta taidetta. Arvaa vaan,  suurempaa taidetta on polkupyörän uudelleenkokoaminen. Ja se suuremman taiteen osaaminen multa sitten uupuukin😄. Teini-ikäisenä yhtenä viikonloppuna päätin pestä polkupyöräni perusteellisesti, osa osalta. Suurenmoisen purku- ja pesu-urakan jälkeen pyörä lepäsi osineen varastossa noin kymmenen vuotta. Sitten otin mukaani "käyräsarvet" ja heitin loppupyörän metallinkeräykseen. Pieni, 12 tuumainen polkupyöräni sai hirveen ruman ohjaimen🤦‍♀️. Harrastuksenani oli polkupyörien keräily. Mitä rumempia, sen parempia👍. Mutta joku kesä tuli muuttosiivouksen aika ja hankkiuduin koko rumasta kokoelmastani eroon. Eikä sitten muutettukaan🙄.

Lasten polkupyöriin tuli aikanaan vaihdettua useampikin sisärengas. Kerran korjasin vannetta niin perusteellisesti, että kokoamisen jälkeen jäi ylimääräiseksi vain muutama pyöreä helmi ja pari ruuvia😆. Ja kerran soitti lapseni kesken koulumatkan, että eturengas irtosi kesken ajon🤦‍♀️. Joku oli vaihtanut uuden sisäkumin edellisenä päivänä, mutta unohtanut pikkasen kiristellä muttereita🤣. No eihän se silloin naurattanut, vaan päätin, etten enää koskaan enkä milloinkaan koske polkupyöriin. Enkä mihinkään, missä on ruuveja tai muttereita. Tai pultteja. Pyörät saisi mun puolesta seistä parkissa vaikka seuraavaan vuosituhanteen saakka. En koske.

Muutama päivä sitten otin pultit. Alkoi niin sanotusti kiristämään ruuvit päässä. MS-tautiin sairastuttuani olen pyrkinyt välttämään hermostumista, sillä se vie voimat. Suuttuminen ja etenkin raivostuminen tuntuu kehossa siltä, kuin kaikki veri valuisi pois eikä jää jäljelle mitään energiaa. Vain tyhjä sisus ja voimaton ulkokuori. Ja sen jälkeen menee päivä toipumiseen, päivä siihen että taas jalat kantaa. Stressaamisella sama vaikutus, mutta pidemmällä ajanjaksolla kerrottuna. Pikkuhiljaa loppuu mielenkiinto, pikkuhiljaa vähenee valveillaolo, pikkuhiljaa hiipuu voimat. Ja nyt tuli vastaan tilanne, että joku muu kiristeli ruuveja päässäni vähän liikaa myötäpäivään. Nyt ei mennyt jalat alta, sillä jalaton olin ollut jo useamman päivän (sen kirotun kulkutaudin takia, joka kutsumatta kotiin saapui ja nyt se ei tajuu lähtee pois🤬). Yritin saada herneen nenästäni, mutta mitä enemmän yritin, sitä varmemmin se tunkeutui tajunnan syövereihin. Ja minkäs teet🤷‍♀️. Perinteiset keinot muttereiden löystyttämiseen eivät olleet käytössä; en päässyt metsään enkä ulos hiihtämään. Voimia ei ollut edes kutomiseen. Olin valmis tekemään vaihtokaupat kehon osistani. Jalkojani olen yrittänyt tarjota vaihtokauppana ennenkin, mutta kukaan ei ole vielä tahtonut niitä vaihtaa omiinsa. Hassua😄. 

Tässä nyt muutaman päivän olen ollut "ihan pyörät ilmassa". Raivostuttavaa. Mieli teki ottaa leka kouraan ja iskeä vaan kaikki maan tasalle. Kaunopuheisuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Ja sen mukana ystävällisyyteni ja kohteliaisuuteni. Mutta... On kai vaan ruuvattava mutteri mutterilta ja ruuvi ruuvilta löysemmäksi niin, että pää taas toimii. Niin sanotusti saa jopon kulkemaan.

Tänään jouduit lukemaan vähän vertauskuvannollista tekstiä. Pienessä koronahöyryssä sanat kiertävät kehää. Lähtö- ja maaliviiva sekoittuu ajatuksenjuoksussa ja ajan ottaja ei tiedä, milloin kello pitää pysäyttää. Kierrätin haalistunutta huumoria ja vanhoja kuvia. Paitsi se löytämäni mutteri. Siitä kaikki alkoi ja siihen se tänään päättyy. Pidäthän Sinä kaikki mutterit, ruuvit ja pultit tallessa. Muista huoltaa välillä ja löysätä tarpeen niin vaatiessa. Pirä jopo liikkeessä ja herneet kattilassa💖.

🙋‍♀️paula