Kädet

 Heips🙋‍♀️

Kevään aurinko loistaa hangella ja ihmisten silmät sädehtivät ilosta. Ojanpenkkaa koristelee pajunkissat ja valo herättää joka aamu aikaisemmin. Ihana kevät💖. Mutta ihan käsittämätön asia luo pilviä hyvänolontunteen varjoksi. Ei pysty mieli käsittelemään, miten tässä sivistyneiden ihmisten maailmassa voi syttyä sota! "Koira on pohjimmiltaan susi", sanotaan, jos kodin pikku lemmikki purasee. Mikä sitten on pohjimmiltaan ihminen? Mihin perustuu ihmisen tarve olla suurin ja voimakkain, kaikkein paras? Mistä tulee ihmisen kyky alistaa toinen ihminen kätensä alle saavuttaakseen oman päämääränsä🤔?

Loppiaisena teimme töissä käsistä lumilyhtyjä. Niin, olenko muistanut kertoa, että olen joulukuusta saakka ollut oikein työntekijä oikeassa työpaikassa😄. Lähellä sijaitseva hoiva- ja kuntoutusyksikkö etsi osa-aikaista viriketoiminnan ohjaajaa. Jee! Niin mun juttu🤩. Ajattelin, että tän osaan, tähän pystyn ja tän jaksan. Pitäähän tässä maailmassa olla yhteiskuntakelvollinen ja suorittaa oma osuutensa veronmaksuista. Nooo... 10 tuntia, ei ehkä ole vielä lähelläkään täyttä osuutta, mutta jostain pitää aloittaa😄. Voi mikä hölmö olinkaan🤦‍♀️. Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen ei voi muuta sanoa, kuin että taas luulin itsestäni liikoja. Kun ei voimat riitä, niin ei voimat riitä🤷‍♀️. Mutta periksihän ei voi antaa. Minkä ihminen lupaa, se pitää myös tehdä. Ei voi luovuttaa, ei voi perääntyä. Ei voi myöntää erehtyneensä eikä tunnustaa arvioineensa asian väärin.

Niin niistä käsitulista. Älä pelästy, en sytyttänyt kenenkään käsiä tuleen🤭. Vedellä täytetyt kertakäyttöhanskat jäädytimme lumessa. Sitten asetimme jäätyneet kädet hankeen kynttilän ympärille ja piha-alueen reuna sai upean tunnelmavalaistuksen illalla. Alkuperäinen ajatus oli ottaa muovihanskat irti jäätyneen käden ympäriltä, mutta toteutus ei onnistunut suunnitelmien mukaan. Aina silloin tällöin ihmiselle saattaa käydä niin, että ajatus on virheetön ja täydellinen,  mutta toteutuksen jälkeen jäljelle jää vain erinäisiä kehonosia - tässä tapauksessa jäätyneitä sormia. No laitoimme kädet hanskoineen päivineen tulien ympärille, eikä muuten haitannut yhtään. Ylös taivaalle kohoavien käsien välistä loimotti lämmin toivon hehku.

Viime viikolla ajattelin tehdä samanmoisia käsilyhtyjä omalle pihalle. Täytin hanskoja vedellä ja samalla katseeni osui maustehyllyn elintarvikeväreihin. No miksikäs ei😄. Joten panin pari tippaa punaista muutamaan hanskaan ja pari tippaa sinistä seuraaviin hanskoihin. Nyt olisin kovin paljon viisaampi, enkä laittaisi hanskoja jäätymään lumihankeen, vaan ripustaisin ne oksalle roikkumaan. Lopputuloksena olisi sileät, rypyttömät jääkädet, joista helposti saisi muovikuoren pois rikkomatta sormia. Kun asetin kädet oksalle, muodostui silmiini ajankohtainen symboliikka; ta-daa. Siinäpä se. Useamman päivän ajan oli naamakirja täyttynyt mitä erilaisimmista sinikeltaisista käsitöistä: oli sukkaa, pipoa, maljakkoa, taulua, askaretta. Sinikeltaisin Ukrainan värein💙💛. Täytin vielä muutaman hanskan lisää keltaisella täytevärillä ja ripustin jäätymään oksalle sinisen viereen. Tämä olkoon minun käsityöni (tai no tekele) aiheen tiimoilta. Punainen koura peittää pala palalta sinikeltaisen värin alleen. Päivä päivältä jää Ukrainan sinikeltainen kansa punaisen Venäjän aiheuttaman veren ja tuskan alle. Ja siinä hangella seistessäni maksimoituu oma pienuuteni ja voimattomuuteni tämän asian äärellä. Mitä minä voin tehdä, jos ei maailman suuret johtajatkaan voi mitään tehdä🤷‍♀️. Antaa rahaa, tavaraa, vaatteita? Vaikka antaisin koko omaisuuteni, se ei toisi takaisin turvallisuudentunnetta itselleni, eurooppaan tai tähän maailmaan. 

Muovaan Das-massasta vielä kyyhkysen oksalle. Lähetän sen mukana pienen hiljaisen rukouksen rauhan puolesta Korkeimmalle. Pieni hiljainen kuiskaus, samalla kuitenkin suurinta mahdollista🙏. 

Viime keväänä sain kohottaa maljan "sinikeltaiselle tarinalle 2021". Tänä keväänä toivon saavani kohottaa maljan erilaiselle sinikeltaiselle tarinalle 2022. Eläköön Ukraina! Eläköön vapaus! Eläköön rauha!

Noo, kuvassa on sukat, vaikka käsistä kirjoitan🤦‍♀️. Mutta käsien tekemä😊. Kun katsot omia käsiäsi, voitko olla niistä ylpeä tänään? Muistiko sinun kätesi kertoa läheisillesi tänään, että he ovat tärkeitä? Jättikö sinun kätesi jäljen johonkin tänään? Ojensitko kätesi ottaaksesi vai ojensitko kätesi antaaksesi? Ojensitko kätesi työntämään pois luotasi vai ottamaan lähellesi? Käsillä kiitämme, käsillä satutamme, käsillä rukoilemme rauhaa ja käsillä tartumme aseisiin. Mikä on pohjimmiltaan ihminen, mietin alussa. Ja juuri sellainen ihminen huomaan olevani itsekin.  Perääntyä ei voi. Luovuttaa ei saa. Minkä lupasin, sen pidän. Minkä aloitin, sen loppuun asti vien. Maksakoon sitten vaikka oman tai toisten terveyden! Sillä mitä siitä ihmiselle seuraa, jos peruu puheensa? Jos poikkeaaa suunnitelmistaan? Jos luovuttaa kesken matkan ja perääntyy? Jos tunnustaa tappionsa? Ööö.... Rauha❓

Lisään oksalle joka sodan päivä yhden punaisen jääkäden lisää. Nähtäväksi jää, mikä näistä taipuu ensin; Venäjä, Ukraina vai oksa.

Ota oikea kätesi ja vie se vasemmalle olallesi. Ota sitten vasen kätesi ja vie se oikealle olallesi. Olet ansainnut halauksen💖. Näillä ajatuksilla tänään

🙋‍♀️paula