Kasaria

Heips🙋‍♀️

Kesälomani alkoi viisi kuukautta sitten enkä vielä koe olevani valmis palatakseni työarkeen. Tosin näin työkyvyttömyyseläkeläisenä ei pitkäjänteistä työarkea ole näillä näkymin luvassakaan, eikä tämän hetkisen kuntoni kanssa edes lyhytjänteistä työarkea😬. Jotain pientä olen askarrellut  kangaskaappiani tyhjentääkseni syksyn aikana.

Kasarijuhlia varten ompelin putkikassin. Putkikassi sai sankansa ja ympärinarunsa Jenniystäväni edesmenneistä talvisaapikasnyöreistä. Keltamusta väritys symbolisoi kasariajan yleisurheiluseurani Kalannin Vankan värejä. Ja vetoketju on aikanaan purettu lasteni toppahaalareista. Kun sitten keltaista nahkaa vielä pätkän verran jäi, ompelin siitä leveän vyön, vanhalla rikkimenneen vyön soljella- tietenkin😄. Toppatakin takaa joskus purettu teksti "since 85" löysi paikkansa putkikassin päädystä. Ja purkkaa varten kassissa on myös päällistaskut, vanhasta kulahtaneesta keinonahkatakista leikatut.

Kasarijuhlien valmistelujen haastavin osuus oli aidon kivipestyn farkkukankaan löytäminen. Sattumalta kirppikseltä osui silmiini aito kasarihame, joka tosin oli monta kokoa aivan liian pieni. Ostin sen silti. Hameen etu- ja takaosan sivuille panin osan villapaidaa, hieman työstettynä niin, että elintasokumpuni mahtuu venyvän villamateriaalin alle sekä pituus- että poikittaissuunnassa😁. Kasariasuste oli melkein valmis.

Tarralenkkarit löytyi tottakai omasta kaapista. Nää ovat kyllä Vapaa Valinnan halpis korista, eivät aidot Be Freet🤭. Ihan ehdoton löytö oli E.T. - paita. E.T oli elämäni ensimmäinen elokuvateatterissa katsottu elokuva, niin ikään 80 luvulla.

Isot muoviset korvikset eivät ole ihan joka kaupan hyllytuote. Mutta koska tyttären laatikosta löytyivät isot kapeat rengaskorvikset, niiden putkittaminen neonpinkillä muoviputkella oli helppo juttu.  Meikki vielä runsaalla sinisellä ja o- la- laa, mikä kaunistus😍 (pikemminkin kauhistus😂). 

Joskus kuulin erään nuoren toivovan, että  olisi ollut nuori - 80 luvulla. Hän tiedä, mitä toivoo. Nykyään pääsee puhelimella etsimään kuvia kasarista, kuuntelemaan kasarimusiikkia ja vaikka uudelleen kokemaan jonkun kasarikonsertin tai kuuntelemaan sen aikaisen ministerin puheen. Saattaa kuulostaa ja saattaa näyttää tosi coolilta. Mutta tosiasiassa kahdeksankymmentä luvulla perheessä oli yksi puhelin, jolla ei surffailtu netissä eikä paikannettu kaverisijaintia. Jos ystävä soitti, koko perhe tiesi kuka soitti ja mitä puhuit hänen kanssaan. Ja ystävät paikannettiin polkemalla kylille, oli sitten kesän helle tai paukkupakkanen. Ja näitä kirjoitettuja tekstejä, ei näitä kasarilla jaettu muuten kuin kirjekuoressa😅. 

Se on heippatirallaa ja pidä ittes 2020 - luvulla🙋‍♀️ paula

Psst; tän jutun olin aloittanut kirjoittamaan syksyllä 2022. Mutta väsy iski. Tänään sain kirjoitettua loppuun. Wohoo!!!