RECYCLED BY PAULA

Heips🙋‍♀️ Kesälomani alkoi viisi kuukautta sitten enkä vielä koe olevani valmis palatakseni työarkeen. Tosin näin työkyvyttömyyseläkeläisenä ei pitkäjänteistä työarkea ole näillä näkymin luvassakaan, eikä tämän hetkisen kuntoni kanssa edes lyhytjänteistä työarkea😬. Jotain pientä olen askarrellut  kangaskaappiani tyhjentääkseni syksyn aikana. Kasarijuhlia varten ompelin putkikassin. Putkikassi sai sankansa ja ympärinarunsa Jenniystäväni edesmenneistä talvisaapikasnyöreistä. Keltamusta väritys symbolisoi kasariajan yleisurheiluseurani Kalannin Vankan värejä. Ja vetoketju on aikanaan purettu lasteni toppahaalareista. Kun sitten keltaista nahkaa vielä pätkän verran jäi, ompelin siitä leveän vyön, vanhalla rikkimenneen vyön soljella- tietenkin😄. Toppatakin takaa joskus purettu teksti "since 85" löysi paikkansa putkikassin päädystä. Ja purkkaa varten kassissa on myös päällistaskut, vanhasta kulahtaneesta keinonahkatakista leikatut. Kasarijuhlien valmistelujen haastav...

Heips🙋‍♀️. Pitkästä aikaa. Kun neljä vuotta ensin lepää ja kuntouttaa ittensä, ni sitten voi vuoden vetää korkeelentoa pilvien seassa. Ja sen jälkeen taas neljä vuotta levätä ja kuntoutua🤦‍♀️. Reilu vuosi sitten putosin johonkin yyberväsyneeseen tilaan kiireisen kevään päätteeksi; jalka liikkui, mutta päässä ei liikkunut mitään eikä mikään. Tai jos jotain liikkui, niin hyvin, hyvin hitaasti. Eikä nuo jalatkaan niin hyvin aina liiku, mutta niiden väsyessä voi pyöräillä tuolilla tai kalppia keppien varassa. Aivojen väsyessä ei löydy apuvälinepyöriä hermorataliikenteeseen tiedon eteenpäin kuljettamiseen. Ihan hirveen tyhmältä tuntui tajuta, ettei ymmärrä mitä toinen ihminen puhuu. Näkee ihmisen muodostavan lauseen, erottaa yksittäisiä sanoja, mutta ei ole hajuakaan, mistä hän puhuu.  On niin tyhmä, ettei tajua mistään mitään. Mietin kyllä, olinko sittenkin parantunut, ja vihdoin ymmärtänyt, etten tajua mitään ja yksinkertaisesti olen vain Tyhmä.  Olen kuvaillut aivojen väsymyst...

Heips🙋‍♀️ Mulla on vanha digikamera. Tai no oli. Aikoinani kuvasin sekä kameran että siinä olleen muistikortin niin täyteen, että koko laite lukkiutui. Kortin kuvat eivät aukea kortinlukijalla ja kamerakin tietokoneeseen liitettynä vilkuttaa vaan erroria. Tiiätkö, että toi ihmismielen tallennekansio toimii vähän samalla tavalla. Pitää muistaa tyhjentää muistia (siis palautua) ennenkuin koko keho menee vikasietotilaan. Tai vielä pahempaa; koneisinkaan kytkettynä ei monitorit vilkuta muuta kuin "error".  Koska olen todella viisas jo etukäteen, pidän kuvablogin julkaisemisesta nyt kesälomatauon. Tai no viisaudesta ei niinkään ole kyse, vaan siitä, että keho kertoo omalla tavallaan muistitilan täyttymisestä. Viime viikkoina olen unohtanut sovitut tapaamiset ja unohtanut valmistella asioita, joita olisi pitänyt tehdä. Sen lisäksi, että etsin päivän aikana koko ajan puhelintani, nyt etsin myös kalenteria, avaimia, kahvimukia, sanoja ja ajatuksiani. Tuttua, eikö? Unohtelun lisäksi ...

Heips🙋‍♀️ Tiistai on toivoa täynnä, sanotaan. Se on juurikin niin. Oikeesti se menee "torstai on toivoa täynnä", mutta koska tänään on tiistai, on pare kirjoittaa tiistaista. Kai sanontojakin voi kierrättää?  Yhtenä elinvoimaisena päivänä oli roskiskaapin vuoro joutua pesuaineen vallankumouksen kohteeksi. Perusteellisena ihmisenä purin kaapista jätesangot, kehikon ja ovenkin, jotta pääsisin oikein asian ytimeen. Joitain palloja pyöri kaapin pohjalla ja manasin mielessäni, että miten vaikeaa voi olla roskikseen osuminen. Melkein koripallon kokoinen reikä ja silti pyörii nuppineulan nupin kokoiset pallot ympärillä. Kun vihdoin kaikki oli putipuhdasta ja sangen raikkaan tuoksuista, oli aika laittaa tavarat paikoilleen. No arvasitkin ehkä jo, ettei sitä jätevaunua asennettu enää takaisin siihen kaappiin. Mistä minä olisin voinut tietää, että kiskon toimintavalmiuteen kuuluisi laakeripallot🤷‍♀️. Ei se oikeastaan haitannut yhtään. Kai tän keittiön voi uudistaa myös pikkuhiljaa y...

Heips🙋‍♀️ Ei hyvää päivää. Ja hyvää yötä. Sitä on eläkkeellä ollessa erakoitunut niin, että kulkee päivästä toiseen samoissa pieruverkkareissa. Vielä kun lisätään joukkoon ne päivät, jolloin kangaskin sattuuu iholla ja on tarpeen laittaa ylleen yli-isot ja ylilöysät vaatekappaleet. Ja näin on ollut jo muutaman vuoden ajan. En ole paljon peiliin katsonut käydessäni lähikaupassa tai apteekissa tai missä tahansa oman kunnan rajojen sisällä liikkuessa. Niinpä olen onnistuneesti vain vahvistanut olemassaolevaa mielikuvaa maalaisesta niille tähän pikkukylään eksyneille kaupunkilaisille 🤦‍♀️.  Niinpä eräänä päivänä perheen kotiutuessa suurta ihmetystä aiheutti kotona odottava äiti. Oli kuule laitettu oikeen hame päälle. Ja leggarit. Ja luonnonkiharat änkyrävänkyrät suoristettu meikattujen silmien kehykseksi. Ohhoh, näytin siis jo melkein ihmiseltä😄. Kyllä oli lapsilla oikein kysymystulva, kuin olisivat taantuneet uudelleen siihen neljävuotiaan kyselyikään. Minne olet menoss...

Heips🙋‍♀️ Hopsista keikkaa, se on melkein lumi sulanut täälläkin Hämeen pohjoisnavalla. Ei siinä että pohjoisnavalla asustelisin, mutta yleensä kun muissa pihoissa jo leikataan ruohoa, meidän pihalla vasta viimeiset jäätiköt ovat muuttuneet vesilätäköiksi. Muutama vuosi sitten roudasin lapsuuskodin ulkovarastosta vanhan lipaston. 1900-luvun alussa käsintehty lipasto oli arvokkaasti toimittanut virkaansa kodin tärkeänä huonekaluna muutaman sukupolven ajan.  Sitten,  kuten yleensä kodin sisustustavaroiden käy, trendien muuttuessa vanha joutaa pois uuden edestä. Näin oli tämäkin lipasto  siirretty ulkovarastoon keräämään pölyä. Kunnes vuosikymmenten jälkeen eräs ahne kierrätysintoilija näki lipaston kauneuden ja kantoi tämän huonekaluksi kotiinsa. No, ennenkuin lipasto oli valmis sisäänkannettavksi, työstin sitä pihallani yhden kesän. Pesin, hioin, pesin taas ja hioin. Vanhan puupinnan päällä oli vaaleansininen, sitten punainen maalikerros. Viimein ahkera työ tuotti tulokse...

Heips🙋‍♀️ Ystäväni kehoitti jättämään yllätyslumen auraamatta. Sanoi, että sulaa huomiseksi. No niinkuin varmaan huomasit, ei sulannut seuraavaksi päiväksi vaan tuli lisää. Pitäisi useammin tehdä oman pään mukaan, eikä sokeasti luottaa kaverin kirjoituksiin🤦‍♀️. No sitten eräänä aamuna tunsin itseni varsin voimalliseksi ja heittelin lumilapiolla märän loskalumen ajolinjoilta reunoille. Tästä ihanasta voimallisuudentunteesta vasen olkavarsi kertoi kiitoksensa jäätävällä leposäryllä parin päivän kuluttua. Niinpä en ole ollut kykeneväinen vääntämään mitään uutta vanhasta enkä kierrättämään vanhasta uutta tähän päivään mennessä🤷‍♀️. Anteeksi. Mutta kerronpa siis viime kesän intuitiosta takapihallani. Muistat ehkä, että kesällä oli kuuma. Ajoittain niin kuumia päiviä peräkkäin, että suositeltiin laittamaan vettä pikku eläimille ja pikku linnuille. Tästä intoutuneena aloin väsätä linnuille kylpypaikkaa. Varastossani lojui juuri tähän tarkoitukseen sopiva metallinen vanha käsienpesuallas. ...